Yleensähän on näin että amerikanautokuume periytyy isältä pojalle/tyttärelle, mutta tässä tapauksessa kävi päinvastoin. Eli ostettuani ensinmäisen amerikanautoni (-80 Dodge Aspenin) -90 luvun alussa vanhempieni kiivaista vastaväitteistä huolimatta. Kuitenkin myöhemmin isäni joutui muuttamaan näkemyksiään ja käsityksiään jenkkiautoista. Auton puuttessa hän ”joutui” lainaamaan sillointällöin autoani ja havaitsi sen oivaksi ja luotettavaksi kulkupeliksi, vaikka bensankulutus vähän hirvittikin.
Kun sitten saksalaisen perheauton pellit ja kilometrit tulivat täyteen, oli edessä uuden au5ton hankinta. Ja kun juri sopivasti oli markkinoille tullut Chryslerin veto japsimerkkejä vastaan, nimeltään Neon, niin ei muuta kuin koeajamaan. Hyvältähän se tuntui, niinkuin uusi auto nyt yleensä tuntuu, kiihtyi ja kulki kuin pieni eläin, varsinkin oman kuutosmoottorin ja automaatin jälkeen! No, siitä paikasta kauppoja hieromaan, ja kun välirahasta oli päästy sopimukseen, niin siinähän se oli: Onnellinen uusi ”vanha” amerikanautoilija. No, tosin eihän Neonia voi mitenkään verrata varsinaisiin harrasteautoihin, mutta olipahan isäni ainakin saanut uuden ja oikean suunnan autoiluunsa.
Ja sitten itse koeajoon. Edellä mainituista asioista voitte varmaan arvata, että Neonia on tullut ajettua sekä kesällä että talvella, säässä kuin säässä, joten ajokokemusta ko. autosta on. Tässä ensin vähän teknisiä tietoja niitä haluaville: Nelisylinterinen kaksi litrainen , 133 hv moottori, vaihteisto vaihtoehdot: 3-port. automaatti tai 5 pykäinen manuaali. Auto painaa 1270 kg ja kiihtyy 0-100 km/h 8,8 sek. Bensan kulutus: 90 km/h 5,6 l/100 km, 120 km/h 7,3 l/100 km ja kaupunkiajo 10,6 l/100 km. Renkaat: 175/65 R 14.
Sitten lyhyesti plussat ja miinukset:
Plussaa:
– Näppärä kiihtyvyys
– Hyvät sisätilat, lyhyt jalkainenkin saa penkin tarpeeksi eteen
– Pieni bensankulutus
– Suuri tavaratila
– Galvanoidut pellit, ei ruostetta (ainakaan vuoteen! Toim. huom.)
Miinukset:
– Ulkonäkö
– Huono viimeistely, koristelistat irtoavat
– Huonot tiivisteet, tosi kova veto ja suhina ovista ja ikkunoista
– Peruutus vaikeaa, huono näkyvyys taakse
– Ajovalot surkeat, parani hieman takuuseen asennetuilla lisäpitkillä
– Etuveto, on tosin tottumisasia
Loppuvetona voin puhtaalla omallatunnolla suositella Neonia ehkä perheen kakkosautoksi, koska valitettavasti en itse ehkä rahojani kyseiseen autoon sijoittaisi. kyllä amerikkalaisilla olisi vähän parannettavaa tämän auton kanssa. Suurimman plussan ja kiitoksen saa kuitenkin Autokeskus Oy Rantaperkiössä jossa palvelu ja takuuhuollot pelaa.
Teksti: Tuula Kivelä
Kuvat: Hessu Heino
