PS. Kuvat tulossa…
Pienen alkuhämmingin jälkeen matka pääsi alkamaan. Niin sen hämmingin aiheutti kadonnut sähkö, minkä Skide nopeasti löysi palvelemaan Chargerin 440 konetta. Tämän kadonneen virran löydyttyä matka taittui rivakasti sekä erittäin miellyttävästi. Kouvolaan saavuimme klo. 23.00 ja olimme viimeiset paikalle tulleista. Mutta hyväähän kannattaa aina odottaa, siis puhumme tietysti Chargerista.
Heti paikalle saavuttuamme kävimme ilmoittautumassa ja toimistossa meidät otti vastaan pitkätukkainen virkailija, mutta tällä ei ollut lainkaan partaa ja muutenkin hiveli silmiä enemmän kuin meidän pitkätukat (Rauhanen ja Ipponen).
Pakollisen auton pesun ja puunauksen jälkeen saimme vietyä Chargerin paikalleen. Iloksemme huomasimme, että olimme päässeet hyvään seuraan Talvitien Markun Challengerin viereen, mikä voittikin Street luokan. Viimeisten joukossa poistuimme näyttelyhallista pimeään yöhön. Löysimme hotellimme ilman suurempia seikkailuita.
Hyvin nukutun yön ja tukevan aamiaisen jälkeen suunnistimme näyttelyyn. Klo 9.30 saapastellessamme halliin, ei ovilla ollut ketään mutta ovet olivat kyllä kutsuvasti auki. (Herätti pientä ihmetystä).
Päivä kului mukavasti tuttujen kanssa jutellessa, sekä yrittäessä vakuuttaa tutuille myyjille että emme suinkaan olleet erehtyneet näyttelystä. Harvoin näkee yhtä hienoa pyöräosastoa kuin Kouvolassa oli. Myös autot olivat tasokkaita. Tosin joukkoon oli eksynyt yksi Voorti jonka paikka olisi ollut ulkona parkkipaikalla. Autot olivat suuremmalta osalta tuttuja ilmestuksiä, mutta myös hyvin näyttelykriteerit omaavia.
Päivän vierähtäessä iltaan suunnistimme hotelliin jonka saunaan Skide lähes juurtui, mikä ei ehkä ollut yllätys. (Varsinkaan kun kyse oli naistensaunasta. Tyttölapsia ei kuitenkaan erehtynyt Skiden seuraksi). Skiden saunaseikkailujen jälkeen siirryttiin paikallisiin näyttelybileisiin, joissa Virdais-bändi soitti korkealta ja kovaa. Aamutunneilla siirryttiin hotellin suojiin hyvissä voimissa omin jaloin.
Pyhäaamuna näyttelyhallissa odotti järkyttävä yllätys, sillä isukki, Hista ja Hatka saapastelivat vastaan. Tosin järkytys taisi olla molemminpuolista. No pyhäpäivä kului formuloita seuratessa sekä suuta soittaessa (ei ehkä yllätys kellekkään). Sitten olikin jo aika suunnistaa kotia kohti. Täytyy myöntää että Chargerin tarjoama kyyti oli todella miellyttävää sekä joutuisaa. Tosin sitä ei kerrota Skidelle ettei mokoma ylpisty.
Teksti: Jari Männikkö
Kuvat: Ilkka Petäjä
