Jatkamme Rod Tour juttuamme lauantai-illasta kun ensin olimme palautuneet hetken aikaa päivän koittelemuksista viettämällä kesälomaa leirinuotion ääressä. Illan sinen alkaessa laskeutua kohti lännenkylää nykäisimme jo tutuksi käyneet bootsimme kävelystä turvonneisiin jalkoihimme ja aloimme laahustamaan kohti lännenkylän rautatie asemaa, paitsi Hessu joka jäi vetään elbaa telttaan koska kuula oli jumissa liiasta ajattelusta päivän rastejä ratkottaessa, no me muut pääsimme pienellä patikoinnilla asemalle ja kun jonkin aikaa jonotimme rautatieaseman laiturilla muiden juhliin lähtijöiden kanssa tuksutti paikalle rautahepo syösten putkistaan ja piipuistaan valkoista höyryä ja mustaa savua.
Revolverit ympärillä paukkuen nousimme askeettiseen vaunuun ja sijoittauduimme ikkuna-aukon läheisyyteen viritetyn videokameran kanssa. Ilman täytti suhina ja pihinä vihellyksestä puhumattakaan kun veturi kuski alkoi lapata kapulaa pesään ja päästi sen kokoisen nokipilven maastoon että vihreeliitto ois saanu sydärin justiinsa kun ois nähny tapahtuneen.
Rautahepo valmiina lähtöön
Me kuitenkin lähdettiin kolkottaan ympäri aluetta ja video kuvasi, sitä kaikkea lännen touhuun liittyvää ei ees tajunnu alueella olevan ennenkuin jälkikäteen on katsonut nauhaa ja huomannu uusia asioita alueelta. Tutinan ja vapinan kestettyä kotvasen aikaa saavuimme mexicolais kylän rautatieasemalle ja laskeuduimme suoraan kellertäviksi rapattujen muurien portille josta pääsimme sisälle tapahtuma-alueelle johon oli pakkaantunut jo varmaan tuhat kunta juhlijaa ja koska seisovat pöydät notkuivat kaikista herkuista tälläsimme itsemme jonoon ja lastasimme lautaset äärimmilleen herkkuja.
Mexico Partyn tanssishow
Löysimme sopivan kolosen (ja ainoan tyhjän) muona hetkeämme varten teguila myyntitiskin vierestä ja kun saimme oluet särvittyä kera muonan alas katsoimme parhaaksi suorittaa herätys työtä myös Hessun osalta että ehtis mukaan naatiskeleen partyistä. Herra Hoo saapui aikanaan ja sitten lavalle kampes joku meklari jupiseen jollain oudolla kielellä illan ohjelmisto tarjonnasta ja ohjelma alkoi heti perään Mexicolais vai oliks se nyt Espanjalais soitto/lauluryhmällä joka pisti jalalla koreesti ja antoi luutun soida. Vettäkin tiputteli jossain vaiheessa niskaan mutta ei sekään haitannut mitään kun se teguila tiski oli siinä vieressä helpottamassa tuskaa. Kiva myyjä täti muuten. Kansantanssien loppuessa kiilas sama puhemies lavalle ja vuorossa oli palkintojen jakoa ansioituneille tai muuten vaan säälittäville esityksille kuten esim. -32 Tudor, jonka omistaja sai uudet verhoiluaineet kabiiniin. Jännä homma sinänsä että ainakin Wheels, Power Magazine ja Nostalgia lehti jakoi pokaalit samassa tapahtumassa, yleensä on tottunut siihen että vain yksi lehti on tapahtumaa kohden palkitsemassa. No pystit meni kuitenkin oikeisiin osoitteisiin ja sitten puhemies kiitteli kaikkien maiden hotten totteja maa kerrallaan ja suosion osoitukset olivat sen suuremmat mitä enemmän maasta oli väkee paikalla, sen nyt saattaa arvata että Suomalaisia ei mainittu lainkaan ja kun kiroilimme itseksemme kohtaloa tuli jo lavalta poistunut puhekuukkeli takaisin ja meihin päin katsellen pyyteli anteeksi finskeiltä jotka on juhlijoista parhaita ja me huudettiin ja vihellettiin neljään mieheen enemmän kuin muut maat yhteensä, no oli muutkin suomalaiset huutanu jiihaata mutta ne oli alueen taka-alalla ja me oltiin lavan vieressä pitämässä mainetta yllä. Kivaa oli kuitenkin ja paikka oli aivan uskomattoman hieno saluunoineen ja kirkkoineen sekä turisti kauppoineen kuten seuraavana päivänä huomioimme aluetta kiertäessä.
Juhlat loppu niinkuin aina eli liian aikaisin ja onnellisina sekä tyydyttyneinä (ruuasta ja juomasta) läksimme palailemaan kävellen leiriä kohti, inkkarikylään emme illalla päässeet yksityistilaisuuden vuoksi mutta alueen sisääntulo portilla olevaan kaksi kerroksiseen saluunaan poikkesimme tutustumaan ja se oli ihan helvetin hieno paikka ainakin alle kirjoittaneen mielestä. Oli live musiikkia ja kaikkee rekvisiittaa oli niin paljon ja autenttisen näköistä että mietimme että onko joku aito vanha lännenkylän baari tyhjennetty tähän ravitsemuspaikkaan. Meikäläisen hammas jomotus oli taas herännyt henkiin ja katsoin parhaaksi suoriutua kohti telttamajoitusta puoli kipeepäisen Hessun seuratessa hajussa lopun rytmiryhmän jäädessä taas jonnekin samoileen ja haastatteleen muuta väkeä.
Sen päivän koittaessa joka on pyhitetty levolle käytimme pakollisten aamutoimien jälkeen leirin purkuun ja pakkaamiseen sekä lähdimme vielä innosta puhkuen tutustumaan porttien sisälle kohteena muunmuassa intiaanikylään joka sijaitsi saaressa jonka ympäri kiertävässä joessa kulki siipirataslaiva!! Aivan käsittämätöntä, sitä tunsi olevansa vähintään Billy the Kid kulkiessaan keskellä villiä länttä, vain Coltit puuttuivat vyöltä. Mennessämme nostosillan kautta intiaanireservaattiin huomasimme jotain ihme möykkyjä kaksinkertaisen puhelin pylväistä! ja rautie kiskoista! tehdyn aidan takana, lähemmäs hiipiessämme intiaanien tavoin huomasimme tuijottavamme kahden täysi kokoisen biisonin tennispallon kokoisiin silmiin. Siinä sitä oli lihaa liikkeellä heti vähän enemmänkin, ois ainakin pakkanen täynnä jos pistäis lihoiksi. Muita erikoisuuksia saarella oli nurmikolla tiipiin vieressä kuivumassa olleet päänahat! Olivat varmaan ressukat tinkineet liikaa inkkari koruja myyvässä tiipiissä.
Allekirjoittanut hakemassa helpotusta ahdistukseen
Ruumiista paenneille sieluille oli oma erillinen saari jonne Winchesterin luoteihin kuolleet punanahat oli haudattu plus paljon muuta alaan kuuluvaa. Ugh, olen puhunut. Ai niin , onhan tätä juttua vielä. Siirryimme nuolien viuhuessa päittemme vierestä seuraavaan kohteeseen joka oli katsomolla varustettu lännen kaupungin pääkatu jossa esitettiin pitkin päivää näytöksiä , me tulimme parahiksi nähdäksemme pankkiryöstö näytelmän joka oli samalla tosi vauhdikas ja humoristinen näyttävine stuntti temppuineen ja ammuskelu kohtauksineen. Nytkin sade yritti himmentää tunnelmaa mutta vedimme stetsonin lieriä silmille, kiristimme öljykangas takkiemme vyötä ja jatkoimme urheasti taistelua luonnon voimia vastaan. Täytyy muistaa öljytä ase ja syöttää polle kun pääsee leirinuotion ääreen. Kun osapuilleen kaikki nähtävissä oleva tuli nähtyä ja Jari oli saanut Pecos Bill nimen hampurilais kioskilla tapahtuneen välikohtauksen vuoksi sekä matkamuistot tuli ostettua katsoimme parhaaksi karistaa tämän kurjan loukon pölyt kannoistamme ja lähteä kannukset kilisten kohti uusia seikkailuja.
NSRA:n johtohemmojen hydrauleilla varustettu -37 avo Ford Englannista
Loppupäivä meni siirtymä taipaleen merkeissä kun siirsimme itsemme kera kulkuneuvon mun siskolikan majapaikkaan noin 60 km Göteborgista ylöspäin. Hyvin nukutun yön jälkeen siskoni sai hommattua mulle hampulääkäri ajan ma aamuna ja kun olin saanut ruotsalaiset vehkeet pois suustani aloimme suunnitteleen lähtöä kohti Norjaa. Alun perin tarkoitus oli käydä vain pikaisesti jossain Oslon seuduilla mutta kun kerran aikataulu näytti vihreetä valoa ja oli hyvät tiet päästellä niin mehän latasimme meneen maanantain ja torstain välisenä aikana melkoisen lenkin norjan puolella mennen Oslosta suoraan länteen kohti Bergeniä ja kun olimme yli puolessa välissä manterettä ja päässeet jyhkeiden vuoristo maisemien makuun käännyimme suoraan alas kohti Kristiansandia josta sitten nousimme rannikkoa pitkin takaisin suuntana Oslo.
Lähestyessämme Oslon vuonon suuta poikkesimme Sandefjord nimiseen ranta kaupunkiin kysyäksemme laivalipun hintaa autolle ja hemmoille päämääränä Ruotsin puolella oleva Strömstadin kaupunki. Matka ois ollu jotain 800 paikallista kruunua ja paattikin oli just lähtenyt ja seuraava menis vasta n. 6 tunnin kuluttua joten jatkoimme puksuttamista pitkin rantaviivaa Oslon jo melkein häämöttäessä taivaanrannassa. Oslo tuli ja meni ja kun hetken ajelimme poissa kartalta löysimme vihdoin oikean tien joka johdatti meidät pois tästä viikinkien ja kivenhakkaajien luvatusta maasta.
Jo Norjan puolella lähestyessä rajaa tuli vastaan toistakymmentä offshore kilpavene tiimiä eli näitä mastodonttien kokoisia avomeri kilpureita jotka ei mahdu rekankaan kyytiin kuin 45 asteen kallistus kulmassa .
Kiva norjalaisen kilpavenetiimin uisteluvene Norjan/Ruotsin rajalla
No rajan ylitys paikalla näitä oli vielä muutama lisää jolloin pääsimme tsekkaan niitä vähän lähempää. Muuta ihmeellistä ei oikeastaan viikinki maassa ollutkaan pois lukien tietysti jylhät maisemat ja kilometrien pituiset tunnelit joissa jytisteltiin. Harrikoita oli muuten suht runsaasti liikenteessä, melko uusia tehdasmalleja mutta kuitenkin.
Rod Tour pics
Makkaranpaistoa rankkasateessa
Autokalusto oli vähissä ainakin näin keskellä viikkoa. Hauska pointti oli sen sijaan se että aina kun pääsimme leirintä alueelle parkkiin eikä saatu vielä telttaa pystyyn niin lähi teltoista ja pensaista alko kammeta vanhaa ukkoo ja muorii pokkarit käsissä ja salamat räpsy hetken aikaa. Ruotsin puolen tulli pysäytti meidät siellä rajalla ja halus nähdä vaunuun sisälle ja meikäläisen paperit, turskaa ne vaan kyttäs että josko vaikka salakuljetettais. Ei kuitenkaan kuljetettu kun ei tykätä kalan hajusta paitsi joskus sormissa mutta se on taas toinen juttu, niinpä sitten pääsimme jatkaan matkaa ja hyvässä vauhdissa kun olimme niin poljin kiesin saman tien Karlstadiin asti johon leiriydyimme seuraaviksi kahdeksi päiväksi ja otimme oikein loman kannalta ennenkuin oli aika suunnata nokkamerkki kohti Västeråsia ja siellä tapahtuvaa mutapainia jota myös Power Big Meetiksi kutsutaan.
Teksti: Vexi The Boom Boom
Kuvat: Heikki Heino
