Kerho järjesti tammi- helmikuun vaihteessa Tukholmaan suuntautuneen yhdistetyn swappi, tallikierros ja museoretken alan miehille ja parille naispuoleiselle alalle vihkiytyneelle puunenälle. Matka kohti Turkua alkoi 24:n henkilön voimalla toimiston liepeiltä perjantai iltapäivänä.
Matka sujui jokseenkin hyisessä ilmapiirissä joka ei kuitenkaan johtunut tulehtuneista ihmissuhteista vaan enemmänkin keskieuroopan lämmöstä kotiutuneesta kulkuvälineestä jonka lämppäri kyllä ois piisannu jos auto ois ollu 12 metriä lyhyempi. Sekin tietysti auttaa jos kytkee lämpöpömpelin päälle, kuten myöhemmin saatoimme huomata. No Turku kuitenkin saavutettiin pienestä alustan soutamisesta huolimatta vaikka kaikki ei kyllä asiaan oikein jaksanut uskoakaan. Laivasta ei oikein saanut käsitystä, se kun oli n. viiden tuuman jääkerroksen peitossa, sinivalkoinen se nyt kuitenkin oli. Merenkäynti oli sanoisinko suhteellisen voimakasta kun pääsimme avomeriosuudelle, siihen auttoi kun otti vähän vastalääkettä, toiset otti kyllä sulatellakseen itseänsä bussi- matkan jäljiltä. No mukavaa oli kuitenkin, kaikki rodihemmot ei kyllä päässyt baariin asti mutta toiset jaksoi jammailla tappiin asti ennenkuin joutui lähtemään hyttiinsä mutustelemaan omia ”eväitään”.
Tukholmaan sitten saavuttiin aamunkajossa ja satamasta pääsimme lähtemään sujuvasti jo noin puolen tunnin odottelun jälkeen kun kaikki yökyöpelit saatiin haalittua kokoon. Matka jatkui kohti Hammarbyta jossa swapin piti oleman. Aikamme samoiltua pitkin teollisuusaluetta löysimme perille tapahtumapaikalle, sitten ei muuta kuin kruunut tiskiin ja sisälle ihmetteleen. Halli jossa swappi järjestettiin oli suunnilleen kerhotallimme kokoinen ja myyjiä oli paikalla karvan alle satku. Suurin osa myyntitavarasta oli performance henkistä moottori- alusta ym. osaa ja muun muassa letukan ruiskupatteristoja oli tarjolla useampiakin niin iso- kuin pikkulohkoonkin. Myös manuaalilaatikoita oli tyrkyllä useampaakin eri merkkiä jotka herättivät ainakin allekirjoittaneen kieroutuneen ajatusmaailman henkiin. Myös väsyneitä etten sanois sammuneita suomalaishemmoja tavattiin notkumassa kahvilan pöydän äärestä. Eräs nimeltä mainitsematon Rämpylä harrastaja osti ainakin yhden ”omenan” harrastekulkuneuvonsa pakoääniä pienentämään ja kouvolalainen retkivahvistuksemme haali mukaansa etupään jarruromppeita GM:ään. Itse teetin Kreivin suosiollisella avustuksella ”ett svart kepsar med BOOM BOOM tekst” paikalla olleella lippiskauppiaalla jolla oli kirjailukone mukanaan. Se swapista.
Ennen swappiin menoa olimme ottaneet mukaan tukholmalaisvahvistuksen eli Björnin, tosin jo satamasta oli mukaamme liittynyt bussikuskimme tytär joka majaili Ruotsin puolella. Kouvolan henneri heitettiin johonkin huitsin nevadaan esikaupunkialueella ja sitten suuntasimme buutsimme kärjet Nordiska museota kohden jossa oli ”Bilen” näyttely. Autoilun koko kirjo täytti tajuntamme kun samoilimme pitkin museon monia kerroksia, tosin autot oli vain ekassa kerroksessa mutta kuitenkin. Mielen hämäriin sopukoihin jäi muistiin muutama hyvä tallisomistus esim: keskeneräinen rodi-projekti Oldsin koneella, kolmella kaasarilla luonnollisesti , sellainen kaasaripatteristohan nyt kuuluu jokaisen itseänsä kunnioittavan rodimiehen arsenaaliin, kröhöm. Myös kivasti toteutettu Shellin bensastasuuni somistus oli näytillä, mittarilla kökötti tutun oloinen nakkikioski eli vanha Anglia. Vahvasti GM miehen sydäntä lämmitti sohva jossa lepuutimme hanureitamme, Ruotsissa kun kerran oltiin, -59 Impalan peräosasta tehty vihreä komeus jossa kyllä kelpais istuskellä kun kattelee nurkkajumalasta pikkukakkosta. Siellä oli myös vanhasta ”Talbotista” leikattu etupää jonka konepellin alle ois saanu mukavan baarikaapin, en tiedä vaikka ois ollutkin, ei kurkistettu. No hyvä on, ei se ollut Talbotti vaan -59 De Soto mutta kuitenkin. Yhdessä pienemmässä sivuhuoneessa oli sellanen työhevooonen mutta ei se puhunut mitään, oli varmaan työ tappanut sen. Kulkuneuvoista vielä sen verran että joitain tosi vanhoja putkirunko hässäköitä näyteltiin myös mutta niistä ei tajunnut mitään kun on tällä vuosisadalla syntynyt .
Normaaleille ihmisille museo tarjois varmaan paljon muutakin ihmeteltävää mutta kun omat ja luultavasti muittenkin porukkamme indressit liikkuvat enemmän kumipyöräisten ympärillä niin katsoimme parhaaksi lähteä häiriköimään muualle. Nautittuamme hetken ylellisestä linjuri kyydistä päädyimme yhden liikennemerkin yliajon jälkeen keskelle kaupunkia Gallerie liikekeskukseen jonka uumeniin väkemme katosikin poislukien ne joiden vieteristä loppui veto museon jälkeen ja joiden piti jäädä bussiin lataamaan akkuja loppupäivää varten. Gallerien sisätiloista löytyy suhteellisen kaiken kattava lehtiliike jonka valikoimiin kuuluu sen seitsemän sorttista auto- ja pyörälehteä ympäri maailman ja jos on kiinnostunut ”hydrauliikka” alasta niin materiaalia on kyllä mistä valita, pojat vaan sano, itseänihän moinen pylsiminen ei kiinnosta vähääkään… Myös ase, ompelu, maalaus, lentokone, musiikki alat on hyvin esillä noin niinku esimerkiksi. Mukaamme lähti joitakin alan julkaisuja, jaa minkä alan, no, jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä. Suosittelen käyntiä jos liikkuu sillä suunnalla. Lehtien oston jälkeen osa porukasta siirtyi rakennuksen keskikäytävälle jossa on jos jonkin näköstä ruokakioskia tyrkyllä. Kielitaitoisimmat ja muuten vaan esiintymiskykyisimmät hemmot sai tilattua sapuskaakin ittelleen ja kavereilleen.
Joitakin matkalaisia oli kuulemma eksynyt maan alaisiin kerroksiinkin ja pinnalle pääsy oli ollut työn ja tuskan takana, no kaikki kuitenkin löytyi ja saatoimme jatkaa samoiluamme äiti Ruotsissa. Nyt suuntasimme Björnin opastuksella kohti Järfällaa jossa oli oppaamme oma tallipilttuu yhdessä muiden saman henkisten kanssa. Talli sijaitsee maan alla olevassa luolassa jossa on parkkipaikkoja ynnä muuta tilaa omissa sivuluolissa. Olimme käyneet samassa tallissa aikaisemminkin edellisen Ruotsin turneen aikana ja oli tavallaan positiivista huomata että ei ne kaikki Svedujenkaan projektit edisty valmistumisesta puhumattakaan useemmankaan vuoden aikana. Oli tuttuja projekteja kuten farmari Musse !!! ja keskimoottorinen -60 luvun moppe lavahäksätin jotka oli keränny lähinnä pölyä viime vuosien aikana. Uuttakin rautaa taottiin putkirunkosen 140 sarjasen Volvon muodossa, en muista oliko tulossa kadulle vai stripille mutta työn jälki oli ihailtavan siistiä. Björnin oma vuosien saatossa tutuksi tullut moppe lava oli kokenut uudelleen syntymisen ja laskeutunut kovin lähelle tien pintaa ja luomisen tuska oli tuottanut tulosta muidenkin muutosten myötä. Hyvältä näytti keskeneräisenäkin. Aikamme pölyjä liikuteltuamme ja sammuneet nurkista kerättyämme oli aika suunnata taas kohti päivän valoa ja kääntää kurssi kohti Björnin majapaikkaa johon oppaamme palautettiin ja samalla otimme hieman murua rinnan alle kohdalle sattuneesta gatuköökistä, tämäkään äkkiä aateltuna suhteellisen helppo operaatio ei sujunut aivan käytöksen kultaisen kirjan mukaan mutta kaikki kai kuitenkin sai sapuskaa, enemmän tai vähemmän.
Sitten alkoi aurinko suunnata kulkunsa kohti Norjan vuonoja ja meillä alkoi olla taivallus ehtoopuolella joten saatoimme kerätä luumme viimeistä siirtymistä varten dösään ja ajauduimme Siljan terminaaliin odotteleen suurta sinivalkoista joka veisi meidät kohti härmälandiaa. Kotimatka sujui jo hieman väsyneissä fiiliksissä, tosin jotkut jakso vielä meuhkata pitkin yötä ympäri laivaa ja niinpä su aamuna saimmekin istuskella terminaalin pihalla bussissa oikein urakalla kun viimesiä vielä etsittiin pitkin laivaa. Liekö ollut idän kaupalla osuutta asiaan?
Teksti: Vexi ”Marko ” Boom Boom.
